Idea yhdestä globaalista kielestä, joka kohtelisi kaikkia maailman kansoja tasapuolisesti, on tietysti demokraattinen. Yleisimmin tällaiseksi kieleksi on ehdotettu esperantoa, joka pohjaa sanastoltaan romaanisiin ja germaanisiin kieliin. Sen kieliopissa on vaikutteita slaavilaisista kielistä. ”Esperanton nykyinen nimi syntyi salanimestä Dr. Esperanto (Tri Toivoja), jolla puolanjuutalainen silmälääkäri L. L. Zamenhof julkaisi kielen vuonna 1887 (tästä tarkemmin: Unua Libro)”, https://fi.wikipedia.org/wiki/Esperanto .
Esperantoa ovat tukeneet Suomessa hyvin oppineet ihmiset ja toisaalta se on saanut harrastajia kansan syvistä riveistä. Vuonna 1982 julkaistun Suomi- Esperanto- Suomi -taskusanakirjan esittelyyn on otettu Helsingin Yliopiston entisen rehtorin professori Paavo Ravilan kommentti:
Kansainvälisestä kielestä
”Nykyisissä oloissa ei nähdäkseni voi mikään muu kuin keinotekoinen kieli turvata laajaa, yleismaailmallista, kaikki kansat käsittävää yhteydenpitoa.
Ja erityisesti pienten kansakuntien kannalta tämä on varsin tärkeätä. Vieraan elävän kansalliskielen tunkeutuminen hallitsevaan asemaan jonkin pienen maan elämässä merkitsee se itse asiassa, kansallisen kulttuurin asteittaista kuolemaa.
Sillä ei pidä luulla, että vieras kieli tulisi vain kielenä, se tuo…
View original post 548 more words
Momentary Lapse Of Sanity 